Eli alotampa ihan suhdekoukeroiden alusta...
Olin 17v, ja vietin paljon aikaa hyvän ystäväni kanssa. (miespuolinen) Hänellä oli minua 4 vuotta vanhempi kaveri, T, joka alkoi osoittaa kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan. Hieman epäröin, koska en ollut ennen seurustellut kenenkään kanssa. Aloin kulkea T:n kanssa kahdestaan. Muutaman viikon päästä hän kysyi, alkaisinko seurustella hänen kanssaan. Suostuin, koska olin vain iloinen että joku välitti minusta. Ensimmäinen kolme kuukautta meni hyvvin, ei ollut edes pienintäkään sanaharkkaa...
T ei käynyt töissä. Usein sanoin hänelle että hakisit edes jotain töitä, koska kyllä siitä enemmän rahaa saa kun kotona makaamisesta. Ei kelvannut. Jätin asian sikseen. Eräänä iltana kun katselimme elokuvaa sängystä, hän otti puhelimen taskustaan ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä. Uteliaisuuttani tietenkin katsoin mitä hän kirjottaa, koska ikinä ei oltu sovittu mitenkään että ei saa katsoa mitä toinen tekee. Viesti meni eräälle naiselle. T kyseli että miksei hänestä ollut kuulunut hetkeen, ja että olisi kiva nähdä joku päivä ja mennä baariin oluelle. Alaikäisenä siinä ajattelin mielessäni, että voi kun ois kivaa jos mäkin pääsisin baariin.
Oltiin sovittu että kerrotaan toisillemme jos menemme jonkun kanssa johonkin. (Asuimme molemmat vanhemmilla) Meni kolmisen viikkoa, kunnes kysyin T:ltä, että onko hän nähnyt ketään kavereitaan pitkään aikaan. Vastaus oli että ei. Samana päivänä menimme kahville huoltsikalle, jossa törmäsimme tähän naiseen jolle T lähetti viestin. Nainen tuli iloisena siihen puhumaan T:lle, että koska mennään taas oluelle, oli tosi kivaa viime viikolla! Mun ilme muuttu hämmästyneeksi ja katsoin T:tä kysyvästi. Kun lähdimme kahvilta ja menimme autoon, kysyin että miksi sanoit ettet oo nähnyt ketään pitkään aikaan. Vastaus kuului, että ei sun pitänyt saada tietää... Mitä ihmettä?! Miten niin ei pitänyt saada tietää? Miks pitää salata?! Suutuin T:lle ja käskin viedä mut kotiin. Puhisin itekseni muutaman päivän enkä vastannut T:n soittoihin ja viesteihin. Seuraavan kerran kun nähtiin niin sanoin, ettei tää näin voi mennä että aletaan salaileen ja valehteleen. Kysyin, että pystyykö hän lupaamaan että tää oli eka ja vika kerta kun näin käy. T lupasi ja pyysi anteeksi. Minä sinisilmäisenä uskoin että näin käy.
Tämän tapahtuman jälkeen, T ei suostunut enää menemään mun kanssa mihinkään julkiselle paikalle. Aloin ihmetellä tätä asiaa mielessäni. Ajattelin että hän häpeää minua. Kerran kun olin tulossa koulusta bussilla kotiin, huomasin T:n auton paikallisen baarin pihassa. Heti aloin miettimään että kenen kanssa se nyt on.. Kertomatta. (Itse kerroin hänelle jokaisen liikkeeni) Jatkoin bussilla kotiin asti ja soitin hänelle. Ei vastannut puhelimeen. Ja nytkös vasta aloinkin epäillä. Laitoin viestin että " missä oot? " Vastausta ei tullut. Vasta seuraavana päivänä T vastasi että " kotona oon nyt. " Soitin hänelle ja sanoin että haluan tietää missä oli eilen. Kotona väitti olleensa koko päivän. Ajattelin että nyt annan asian olla, että olen liian vainoharhainen vaan. Aikaa kului, ja n. kahden viikon välein tuli samantyylisiä tilanteita että T kertoi olevansa kotona vaikka todellisuudessa oli jossain aivan muualla. ( Joku tuttuni aina nähnyt auton jossain )
Täytin 18 ja ajattelin että nyt mä jonain kertana meen kattoon kenen kanssa se on baarissa jos sen auton nään pihassa parkissa. Meni viikkoja niin, että T alkoi piilottamaan puhelimensa niin etten nähnyt sitä, esim. hänen mennessä suihkuun/saunaan. Tämä herätti epäilykseni, koska hän tonki minun puhelimestani ainakin kerran viikosssa kaikki puhelutiedot ja viestit. Taisi luulla löytävänsä sieltä jotain tosi jännää... Mutta siihen ei ollut aihetta, olin uskollinen loppuun asti. T:n puhelimeen tuli viestejä n. 5 minuutin välein, päivästä toiseen, enkä saanut enää nähdä mitä hän kirjoittaa ja kenelle. Ei ollut kovin kiva olla vieressö kun toinen näpytti koko ajan viestejä.. Yhtenä viikonloppu iltana, T ei vastannut puhelimeen. Heti aloin epäillä. Mulla ei ollut vielä ajokorttia, koska en ollut ehtinyt mennä vielä autokouluun. Sanoin äidilleni, että voidaanko mennä katsomaan tuosta paikallisen baarin pihasta näkyykö T:n autoa. Äitini ihmetteli suuresti että miksi, mutta vastasin vaan että näet sitten. ajettiin baarille päin, ja kun näin parkkipaikalle, pillahdin kamalaan itkuun. Äiti hädissään vieressä että mikä nyt tuli. Vastasin itkuni seasta että T on taas jonkun naisen kanssa baarissa kertomatta. Äitini huomasi T:n auton myös ja alkoi rauhoitella minua. "Nyt itket niin paljon kun itkettää, ja kun saat itses kerättyä kasaan niin soitat T:lle ja kysyt missä hän on. Nyökkäsin takaisin ja jatkoin itkua. Tultiin kotiin, ja keräsin itseni kasaan, otin puhelimen, ja soitin T:lle. Mitä ihmettä?! T vastasi puhelimeen!? Ehdin jo ajatella, että T on vaan lainannut autoaan jollekkin. Taustalta kuului hirveä hälinä, puhetta, musiikkia... Mua alkoi taas itkettään, mutta nyt ei voi itkeä! Kysyin että missä oot. T vastasi että kotona. Epäilin ja kysyin että pystytkö lupaamaan sen. T alkoi kysellä että miten niin, tottakai pystyn. Sitten kuulin jostain ihan vierestä naisen naurua ja kysyin että kuka siellä nauraa. T vastasi että äiti.... Kysyin että miks kuuluu niin hirvee hälinä. "äiti kattoo telkkaria" Sanoin T:lle että sanoppas äitilles että pienentää vähän ääntä kun en kuule mitä puhut. T meni sanattomaks ja hetken mietittyään totesi että en voi. Sanoin T:lle että sä oot baarissa, sut on nähty. Siihen T vielä muutaman kerran intti vastaan että ei ole. Turha siinä on enää yrittää kierrellä kun olin auton kuitenkin jo nähny... Sanoin, että jos sä yhtään välität musta, niin tuut kymmenen minuutin sisään puhumaan kaikki asiat mun kanssa. Eipä tullut... Ajattelin että tämä oli tässä.
Jotenkin T sai aina manipuloitua mut takas sen rinnalle... Mä aloin pitämään kaikki sisälläni, en kertaakaan enää maininnut sille sen valehteluista, joista tiesin. Näillä mentiin eteenpäin, ja mun oli paha olla. Kuitenkaan en osannut lopettaa suhdetta. en pystynyt.
Lähdin viikoksi etelään siskoni kanssa, ja sanoin T:lle että toivottavasti en joudu pettyyn kun tuun takasin. T sanoi että ei hätää, mä oon vaan kotona, kaikki on hyvin. Melkein koko loman osasin olla ajattelematta T:tä ollenkaan. Kun tultiin takas suomeen, T oli kummallinen. Ei antanut koskea ollenkaan ja tavallaan tuntui että hän vältteli minua.
Tästä viikon päästä T halusi mennä kihloihin. Suostuin, ja muutimme yhteen asumaan. Tuntui että elämä alkoi luistaan paremmin, eikä T enää voinut kulkea täysin oman tahtonsa mukaan, koska huomaisin kaikki hänen liikkeensä. meni pari kuukautta ja sitten se alkoi taas. Sain kuulla että lomareissuni ajan, T oli majaillut parhaan ystäväni luona koko viikon!!! Nyt mua suututti. Huusin ja itkin T:lle varmaan tunnin. Mä halusin aina vaan yrittää uudelleen ja uudelleen. Vieläkin annoin mahdollisuuden korjata tilanteen.
T ei muuttunut... Lopulta kaikki valehtelu ja salailu päätty siihen, että T alkoi toden teolla pettämään mua. Se anto mulle ison potkun takamukselle, että sanoin sanottua leikin olevan loppu. T pakkasi tavarnsa ja lähti. Mä olin helpottunut. Seurustelin T:n kanssa yhteensä kolme vuotta. ja noin 3 kuukautta siitä ajasta olin onnellinen... T kuitenkin vahtasi mun tekemisiä seuraavan puoli vuotta. Ajeli mun kodin ohi päivässä noin 5-7 kertaa. Välillä se laittoi viestiä että mä tiedän missä sä oot ja kenen kanssa. Mutta se ei sille enää kuulunut mitä mä tein. Olin paljon onnellisempi yksin. Kerran soitin sille niin kiukkusen puhelun sen vahtaamisesta, että se loppui siihen. Parin vuoden päästä se alkoi taas seurata mua, olin kuin en huomaisikaan, ja sekin loppui. Onneksi.
Ajattelin, etten voi enään ikinä luottaa kehenkään...
